Haikon Kartano valloittaa historiallaan ja luonnonläheisyydellään – ”Olemme olleet oman tiemme kulkija”

Puhtaan luonnon keskellä, merenrannan äärellä Porvoossa lepäävän Haikon Kartanon mielenkiintoinen historia juontaa vuoteen 1362, jolloin se kuului Viipurin dominikaaniluostarille. Myöhemmin sen omistivat Stenbockien suku 400 vuoden ajan ja von Etterin suku vuosisadan verran, kunnes Satu ja Leo Vuoristo ostivat sen vuonna 1965. Kartano kuuluu edelleen Vuoriston perheen omistukseen. Vuosisatojen varrella Haikko on majoittanut niin valtion päämiehiä, kuninkaallisia kuin taiteilijoita.

 – Oikeastaan kaikki Suomen historian vaiheet ovat sivunneet Haikon Kartanoa. Erityisesti tulee mieleen Suomen taiteen kultakausi J.L. Runebergista ja Albert Edelfeltiin. Edelfelthän asui 24 kesää Haikossa. Kartanon mailla on maalattu Suomen historian tunnetuimpia maalauksia. Paikat on merkitty meidän puistoomme, Haikon Kartanoa pyörittävän Vuoristo-yhtiöt Oy:n toimitusjohtaja Juha Mähönen taustoittaa.

”Oikeastaan kaikki Suomen historian vaiheet ovat sivunneet Haikon Kartanoa.”

Edelfeltin kädenjälki näkyy myös Haikon Kartanon Keltaisessa salongissa, jossa on esillä taiteilijan alkuperäisiä töitä.

 – Muun muassa Näkymä Porvoon linnanmäeltä on siellä esillä. Kauppaneuvos Satu Tiivola (ent. Vuoristo) osti sen vuonna 1983 yhtiömme kokoelmiin, ja se oli Suomen siihen mennessä kalleimmalla hinnalla huutokaupassa myyty taideteos, Mähönen huomioi.

Kun Haikon Kartano oli 1870-luvulta lähtien von Etterin perheen omistuksessa, Venäjän hovin jäseniä vieraili useasti Haikossa, sillä kartanon omistajaperhe oli Venäjän keisarin palveluksessa.

 – Kun Venäjällä tapahtui vallankumous vuonna 1917, suurruhtinaista kruununperimisjärjestyksessä kolmas Kiril Vladimirovits pääsi pakenemaan Porvooseen. Kirilille ja hänen vaimolleen syntyi täällä poika Vladimir, joka kastettiin Haikon Kartanossa. Vladimir pääsi vasta vuonna 1991 vierailemaan ensimmäistä kertaa Haikossa syntymänsä jälkeen, Mähönen kertoo.

 – Toinen usein nähty vieras von Etterien aikaan oli marsalkka Mannerheim. Marsalkan nimeä kantava sviitti on muun muassa hääparien suosima, hän lisää.

Kartano on kohdannut historiansa varrella myös onnettomuutta, sillä vuonna 1911 siellä roihusi tulipalo, kun juopottelun vuoksi erotettu renki sytytti kartanon vanhan päärakennuksen tuleen.

 – Von Etterit tilasivat arkkitehti Armas Lindgreniltä uuden päärakennuksen piirrustukset, ja uutta päärakennusta alettiin rakentaa. Ajanjaksolle kuitenkin sattui Venäjän vallankumous ja paljon erilaisia vaiheita, joten kartano oli keskeneräinen ja rappiolla, kun Vuoristot ostivat sen.

Vuoristot rakensivat Haikon kartanon valmiiksi, ja se avattiin Suomen ensimmäisenä kartanohotellina vuonna 1966.

 – Vuoristoilla oli silloin omistuksessaan ravintoloita, muun muassa Helsingin ja Porvoon Seurahuoneet. He hakivat hieman Helsingistä syrjässä olevaa historiallista kohdetta. Ensivaikutelma ei ollut mairitteleva, sillä kohde oli hyvin keskeneräinen ja huonossa kunnossa. He löysivät Armas Lindgrenin alkuperäiset suunnitelmat ja huomasivat, kuinka upea potentiaali rakennuksella oli.

 Terveyskylpylä avautui samassa miljöössä vuonna 1974.

 – Kauppaneuvos oli jäänyt silloin leskeksi, ja hän näki että terveyden ja hyvinvoinnin hoitaminen on olennainen osa ihmisen hyvinvointia. Meillä oli muun muassa pitkään veteraanien kuntoutusta.

1980-luvulla mukaan 15 hehtaarin alueelle tuli kokous- ja kongressitoiminta, jolloin rakennettiin uusi hotellirakennus, mikä sai huonemäärän nousemaan yli 200:aan. Vuonna 2007 merenrantaan rakennettiin Villa Haikko, joka toimii juhlatilana.

 – Meidän laiturissa pysähtyy kesäisin vanha höyrylaiva J. L. Runeberg, joka kuului aiemmin Vuoristo-yhtiöille mutta nykyään sillä on eri yrittäjä.

Viime vuosina kartanoa ja kylpylä on remontoitu. Veteraanien kuntoutustoiminta päättyi kylpyläremontiin, ja nykyään Haikon Kartanossa toimii aikuisten hemmotteleva hyvinvointikylpylä upeine hoito-osastoineen.

 – Rakennuksen remontoiminen ja hyvässä kunnossa pitäminen on myös merkittävä kulttuuriteko, sillä kartano on edelleen perheen yksityisomistuksessa. Kun Satu Tiivola täytti 90 vuotta vuonna 2014, henkilökuntamme lahjoitti hänelle kartanon tontilla sijaitsevan ruusutarhan. Nykyään hän on jo 96-vuotias, ja kartano on hänen elämäntyönsä.

Haikossa uskotaan, että hyvä palvelu ei koskaan mene pois muodista.

 – Olemme korkeatasoinen hotelli, jossa on monipuoliset palvelut. Yksi menestyksemme salaisuuksista on se, että emme sijaitse Helsingin ruuhkissa mutta lähellä pääkaupunkia keskellä puhdasta luontoa. Meidät tunnetaan muun muassa viini-illoista, joissa tarjoillaan viiden ruokalajin illallisia ja joissa nautitaan hienoja viinejä.

Haikon Kartano on toimintansa aikana pitänyt oman linjansa, eikä se ole lähtenyt mukaan kaikkiin ajan trendeihin. Laadukkuus ja omaperäisyys ovat Mähösen mukaan Haikon menestyksen avaimia.

 – Muiden matkiminen ei ole paras vaihtoehto. Olemme olleet oman tiemme kulkija, emmekä ole vilkuilleet sivuillemme. Lisäksi arvojen täytyy vastata asiakkaiden arvoja.

”Haikon kaltaisia miljöitä ei Suomessa juuri ole.”

Arvoista juuri huolenpito asiakkaista, vastuullisuus ja hyvinvoiva henkilöstö ovat tärkeitä Haikon Kartanolle hyvän asiakaspalvelun lisäksi.

 – Se, että olemme perheyhtiö, tekee meistä erilaisen verrattuna suuriin hotelliketjuihin, joissa tuotteet ja palvelut ovat hyvin standardoituja. 

Haikon missio on luoda “odotukset ylittäviä elämyksiä ainutlaatuisessa miljöössä”.

 – Uskomme, että kilpailijoillammekin on pehmeitä sänkyjä ja isoja televisioita hotellihuoneissaan. Eron tekee se, että Haikon kaltaisia miljöitä ei Suomessa juuri ole, jonka lisäksi meillä on henkilökuntaa, joka osaa palvella.

Haikko on jo pitkään ollut edelläkävijä kestävässä kehityksessä. Se on Green Key -hotelli, jonka lisäksi hotellissa kunnostetaan vanhoja huonekaluja sen sijaan, että sisustus vaihdettaisiin uuteen tasaisin väliajoin. Tärkein ekoteko on kuitenkin jo 1980-luvun puolivälissä asennettu merilämpöputkisto.

 – Saamme talvisin lämmön ja kesäaikaan viilennyksen merenpohjasta, sillä siellä on kahdeksan kilometriä putkea. Sen sijaan että olisimme käyttäneet lämmitykseemme öljyä, kaasua tai sähköä, voi vaan kuvitella, kuinka paljon olemme säästäneet hiilijalanjälkeä vuosikymmenien aikana.

Kartanossa vallitsee Haikon henki, joka tarkoittaa että henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen. Sillä on selvitty vaikeistakin ajoista, kuten 1990-luvun lamasta tai koronasta. Yritys katsoo tulevaisuuteen luottavaisin mielin turbulenssista huolimatta.

 – Kauppaneuvos on ollut meille kuin äiti tai isoäiti, joka on pitänyt huolta henkilökunnasta, sen vuoksi olemme selvinneet huonoistakin ajanjaksoista. Lisäksi meillä on monta tukijalkaa, paitsi että olemme hotelli, meillä on myös laajaa kokous- ja kongressitoimintaa, kylpylä sekä järjestämme perhejuhlia kuten häitä.

Kartanoromantiikka houkuttelee pääosin kotimaisia matkailijoita Haikkoon.

”Emme halua olla museo, vaan elävä kohde.”

 – Viikonloppuvieraamme ovat suurimmaksi osaksi rakastuneita nuoria pariskuntia, jotka tulevat kylpylälomalle ja nauttimaan illallisista. Valtaosa asiakkaistamme on tavallisia kokoustajia tai vapaa-ajan matkustajia.

 – Emme halua olla museo, vaan elävä kohde. Historiallinen jatkumo näkyy muun muassa arvovieraista kuten Kentin prinssi Michaelista, joka kävi Suomen vierailulla toissa vuonna. Lisäksi olemme majoittaneet pohjoismaisia ulkoministereitä ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov oli täällä vierailulla.

Kartanon vuosiin hotellina mahtuu niin kummitustarinoita kuin hauskoja sattumuksiakin. Esimerkiksi 1500-luvulla Haikon Kartanon omistussuhteisiin vaikuttivat kuningas Erik XIV:sta ja hänen veljensä Suomen herttua Juhanan väliset riidat. Juhanan valtaan pääsyn jälkeen vääryydet selvitettiin ja Haikon Kartanon omistajuus meni Bengt Hannuntyttärelle, jonka poika Jungo Laurinpoika ensimmäisestä avioliitosta palveli Juhana-herttuaa Turun linnassa.

 – Kun Erik hyökkäsi Turun linnaan, Jungo Laurinpoika jäi vangiksi ja hänet mestattiin Tukholmassa. Niinpä Haikossa on nähty öiseen aikaan Jungo Laurinpojan ratsastavan valkoisella hevosella pitkin Haikon puistoa tietysti ilman päätä. Silloin kun kartanon kellarissa toimi suosittu yökerho, erityisesti yökerhon aukioloajan päätyttyä jotkut asiakkaat olivat nähneet päätöntä menoa.

Toinen tarina liittyy Kentin prinssi Michaeliin, joka oli Haikossa vierailulla. Mähönen esitteli hänelle taloa. Kun he olivat Prinsessojen-sviitissä, jossa Mähönen näytti hänelle huoneen seinien valokuvia Kreikan prinsessoista leikkimässä pikkutyttöinä Haikon hiekkarannalla.

 – Prinssi alkoi katsoa kuvaa tarkemmin ja hän sanoi: “Oh, that is my mother”. Ennenhän Euroopan kuningashuoneissa mentiin naimisiin keskenään, joten Kreikan prinsessasta tuli myöhemmin Kentin herttuatar. Uskomaton tarina kuinka brittihovin jäsen matkustaa Suomeen maalaiskartanoon ja löytää seinältä kuvan omasta äidistään pikkutyttönä. Siinä oli historian siipien havinaa.